sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Sunnuntain ratoksi

Kävimme eilen pienimmän ja miehen kera katsomassa The Greatest Showmanin, joka oli ihan ookoo. Kuvaus ja puvustus olivat upeat, samoin tanssikohtaukset. Pidin sekä Hugh Jackmanista että Michelle Williamsista, mutta itse tarina jäi ohueksi pintakiilloksi tai periamerikkalaiseksi 'ryysyistä rikkauksiin'-tarinaksi vaikka Barnumista olisi saanut enemmänkin irti. Eniten ihmetytti se, että mielestäni tarina käsitti useamman vuoden Barnumin perheen elämästä, mutta tyttäret eivät vanhentuneet ollenkaan.

Iltapuolen katselin tv-sarjaa Mad men, jossa olen jo viidennessä kaudessa, ja neuloin Suen lapasia. Kyllä ne kohta valmistuvat.

Tänään olen pessyt pyykkiä ja lähinnä ollut. Kävimme viemässä poikien pieneksijääneitä vaatteita työkaverilleni, joka saa niitä jaettua eteenpäin. Sanoin, että olen vain sullonut kamat kasseihin ja heittäkööt loput/risat pois.

Pienimmällä on ensi viikolla luistelua, nekin on nyt tarkistettu ja kaivettu myös paksumpi talvitakki esille. Esikoinen lähti taas takaisin Santikseen komentamaan alokkaita.

 Täytyy vielä mainita, että katsellessani elokuvaa muistelin samalla erästä seikkailua. Ollessani vielä alle kouluikäinen, menimme veljeni Kimmon kanssa Kisahallin kentällä olevaan sirkukseen norsuteltan kautta pummilla. Vieläkin muistan elefantinlannan hajun :)


perjantai 19. tammikuuta 2018

Siellä se jyllää

Nimittäin uusi pyykkikone. Meni hermo totaalisesti tänään pyykinpesuun, kun vanha kone jäi jumiin aina uuteen kohtaan ohjelmaa. Lopulta, kun mies sai luukun auki koneen ollessa keskellä ohjelmaa, päätimme vaihtaa sen.

Mies ja esikoinen kävivät hakemassa uuden koneen ja mies asensi sen ja teimme ensipesun. Siinä selvisi, että kone itse päättelee ohjelman pituuden pyykin painon mukaan. Onneksi testipesu kesti vain puolitoista tuntia ja nyt tämä ensimmäine oikea pesu on kestänyt tunnin, joten kohta pääsen ripustamaan pyykit ja sitten nukkumaan.

Voi tätä ilon ja onnen päivää!

Lisäksi aamuinen kokous meni oikein mukavasti ja loppui sen verran ajoissa, että ehdin käydä Kuntatalolla syömässä maksapihvejä. Ne ovat nimittäin erinomaisia näissä työmaaruokaloissamme.

Kävin työpaikalla istumassa pari tuntia (melkein) kuolleessa kirjastossa ja ehdin aiempaan metroon kuin mies, joten pääsin odottelemaan häntä Mellarissa. Olimme kotona niin ajoissa, että vein Siriuksen ulos ihastelemaan lunta.

Vaikka sillä oli kylmä, ei se olisi millään malttanut lähteä takaisin sisälle. Ihan selvä lapsi vielä mieleltään :)




torstai 18. tammikuuta 2018

Torstai-iltana

Totean selviytyneeni suht kunnialla uusista edustustehtävistäni. Ammattiyhdistyksen alajaostosta en sano mitään, mutta ihan mukavaa oli sielläkin, varsinkin kun entinen työ-veljeni oli myös paikalla. Palaan siihen myöhemmin, jos  menisin kerrankin aikajärjestyksessä.

Eilen aamulla löysin siis itseni oikeasta paikasta oikeaan aikaan. Bongasin pomoni ratikassa ja ujuttauduin hänen vanavedessään sisälle, missä hän hetkellisesti hylkäsi minut mutta löysin kuitenkin oikeaan kokoushuoneeseen, jossa olikin valtavan mukavia ihmisiä. Kokous sujui mallikkaasti ja lähdin takaisin kustannuspaikalle. Ratikkapysäkillä aikataulu ilmoitti, että ratikka tulisi ehkä 7 minuutin päästä ja koska en jaksanut odottaa siinä tuulessa ja tuiskussa, niin kävelin työpaikalle ja siitä Palolaitokselle syömään. Aikaa meni noin vartti eikä ratikkaa näkynyt missään vaiheessa, mistä sen reitin näin (tai kuljin).

Työpäivä oli pitkä kuin nälkävuosi vaikka kesti vain nelisen tuntia. Lähdin yhdistyksen kokoukseen viideksi Kisikselle ja siellä eteisessä tapasin muutaman muun epätietoisen etsimässä oikeaa kokouspaikkaa. Löysimmekin sen suht helposti kysyttyämme vakseilta.

Tämäkin kokous sujui reippaaseen tahtiin, vaikka talousarvio ja siihen liittyvä eräs toinen asia herättivät kiihkeää keskustelua, mutta muuten vuosikokous saatiin purkkiin 2 tunnin ja vartin väännöllä. Entinen työveljeni jäi vielä hallituksen kokoukseen enkä tiedä milloin hän pääsi kotiin sieltä :P

Matkalla ratikalla Sörnäisiin juttelin erään vanhemman herran kanssa, joka oli samassa kokouksessa. Puhuimme mm. sisäilmaongelmista ja kissoista :)

Tänään olinkin sitten taas kokouksessa, jossa puolet osanottajista oli samoja kuin eilen aamulla :P Kokous sujui varsin rattoisasti ja varatun kahden tunnin sijaan ei mennyt kuin puolitoista tuntia. Siinä välissä saimme myös makoisan yllätyksen, sillä Stadin ammattioppilaitoksen ruokapuolen opiskelijat olivat tehneet tänään samassa talossa vierailevia kansanedustajia varten liikaakin tarjottavia ja tulivat tuomaan niitä meille.

Alavasen: mini-blini, ylävasen: vuohenjuustoa ja pinjansiemeniä punajuurisiivulla, alaoikea: porkkanaa, quinoaa ja maa-artisokkasipsi salaatinlehdellä. Jälkkäri tyrnimousse oli niin kaunis, että oli melkein sääli syödä se.

Näkymä viidennestä kerroksesta

Ehdin takaisin ns. oikeisiin töihin tunniksi ennen kuin lähdin pilatekseen. Voin sanoa, että olipa mukava tunti, kun olin käynyt tässä välissä muissa jumpissa. Tällä kertaa uutuutena oli piikkipallo, joka asetettiin ensin aluksi jalkapohjien alle ja lopuksi lapaluiden alle. Teki aika makeaa.

Tähän loppuun esitän pienen valituksen; meille selvisi eilen vahingossa, että yksi tietokoneluokan päivystäjistä on poissa vielä tämän viikon (iloisen perhetapahtuman johdosta). Vahingossa tarkoittaa sitä, että tämän henkilön äiti (entinen työkaverimme) oli kertonut työparille ilouutiset aamulla vesijuoksussa.

Meitä nyppii tämä asia siksi, että a) olemme ensimmäisinä ottamassa vastaan negatiivisen asiakaspalautteen, b) asian olisi voinut laittaa sähköiseen ajanavarauskirjaan, jolloin mekin olisimme nähneet sen.

Ehdotin työparille, että voisimme laittaa s-postin kaikille näille päivystäjille, että vastaisuudessa voimme parantaa asiakaspalvelua laittamalla päivystyspoikkeamat sinne ajanvaraussysteemiin.

Ainiin, vielä toinen asia eli olin eilen aivan tööt. Molemmat eiliset kokoukset olivat tiloissa, joista sain oireita. Ensimmäisessä kokouksessa alkoi yskittää ja tuli sellaista paksuhkoa limaa, joka oli uusi tuttavuus. Iltakokouksessa taas silmiä viilteli.  Aamulla silmät olivat aivan rähmässä (muustakin kuin nukkumisesta).

Tänään kokouksessa olin nukahtaa, sellainen perinteinen humahdus-väsymys. Kukaan muu ei näyttänyt kärsivän, joten ehkä olen vain väsynyt, vaikka en kyllä usko sen olevan ainoa syy.

Huomenna olen menossa aamupäivällä vielä luottamusmiesten kokoukseen ja sitten minun on pakko mennä töihin pariksi tunniksi, koska työparin on pakko pääästä erääseen toiseen kokoukseen eikä tietotekniikkaluokassa päivystävä puolikkaamme pysty sen varsinaisen päivystäjän poissaolon vuoksi päivystämään kirjastossa.

Onneksi kuitenkin vain kaksi tuntia, mutta sekin tuntuu aika paljolta tässä tilanteessa, kun tunne olevani ei-kunnossa. Työparikin sanoi, että ei tämä nyt ihan ollut tarkoitus näissä mun perjantaivapaissa, että olen sitten joka perjantai kuitenkin siellä kokouksissa jne. 

Mutta näillä mennään.



tiistai 16. tammikuuta 2018

Lataus

Jumppakorttiin on ladattu seuraavat 10 kertaa, jotka pitää käyttää kahden vuoden kuluessa. Ehkä nyt saan sen käytettyä hiukan aikaisemmin kuin viimeisen 6kk aikana, jos kukaan ei kuole. Nimittäin silloin kaksi vuotta sitten, kun hankin tuon ekan 10n kerran kortin helmikuussa, äiti kuoli maaliskuussa. Ei paljon jumpauttanut ja sen kesänhän ajoin fillarilla ihan riittävästi.

Töissä jumituin lukemaan  Havaijille muuttaneen suomalaisnaisen blogia. He (koko perhe) muuttivat Big Islandille heinäkuussa. Tuli aivan kauhea hinku päästä taas sinne kauas, siellä sielu lepää ja lämpö hivelee jäseniä.

Nyt illalla luin fasesta, että eräs entinen luokkakaveri aikoo osallistua ensi syksynä Sveitsin Alpeilla johonkin 90km:n polkujuoksuun, naisten sarjassa oli neljä osallistujaa kun katsoin listaa. Siinä on oikeasti kova mimmi. Aloitti juoksuharrastuksen oikeasti pari vuotta sitten ja hurahti täysin maasto- ja polkujuoksuun ja on käynyt niissä kisoissa juoksemassa mm Ranskan alpeilla. Hän on myös aivan hurjan mukava ihminen, oli jo koulussa vaikkemme olleetkaan mitään sydänystäviä :)

Huomenna pitäisi selviytyä kahdesta kokouksesta. Ensin aamulla on meidän 'alajaoston' johtoryhmän kokous, sitten menen töihin ja iltapäivällä viideltä on JHLn yhdistyksen kokous. Kummastakaan kokouksesta en tunne kuin yhden ihmisen ja jännittää ihan sikana. No, ei kai ne purematta niele.


maanantai 15. tammikuuta 2018

Pimpelipom

Vähän väsyttää nyt.

Kävin aamutuimaan uimassa perinteisen kilsan puoleen tuntiin. Altaassa oli mukavasti väljää, vaikka ensin pelästyin. Onneksi osa lähti pois eikä jäänyt kälvimään. Saunassa juttelin erään rouvan kanssa vesijuoksusta ja kylmävesialtaasta, joka oli yllättävänkin raikas tänään.

Töissä oli kiire, suoraan sanottuna. Jatkuva vipinä iltakuuteen asti, jolloin vähän rauhoittui. Puhelimet soivat jatkuvasti, toinen siksi, että sen majapaikka on nyt kevätkauden maanantaisin suljettu (tilaa tarvitaan opetukseen) ja toinen siksi, että opetus alkoi ja opettajat soittelevat. Toki opiskelijatkin, mutta opettajat ovat yhtäkkiä huomanneet taas tarvitsevansa sitä sun tätä.

Minulle selvisi tänään, että osallistun tällä viikolla neljään kokoukseen. Viidennen jätän väliin ihan siksi, että se menee päällekkäin luottamusmieskokouksen kanssa. Kysyin tutulta pääihmiseltä, näemmekö keskiviikkona yhdistyksen kokouksessa ja hän kysyi heti, olisinko kiinnostunut yhdistyksen hallituksessa olosta. Sanoin, etten tiedä vielä.. Sehän se vaara on aina kokouksiin osallistuessa, että joutuu ns. tekemään jotain.

Mies kävi iltasella Munkassa kardiologilla, sydän on ennallaan eli ihan ok. Paluumatkalla mies poimi mut kyytiin töistä ja kävimme vielä kaupassa ennen kotiutumista. Avattuani koneen luin, että Cranberriesin laulajatar on kuollut äkillisesti. Pidin kovasti hänen äänestään. Heillä oli muitakin hyviä biisejä, kuin Zombie, joka itseasiassa on aivan järkyttävä korvamato.

Nyt aion kellistyä petiin, huomenna menen töiden jälkeen jumppaan ja saan sillä kortin nollille :P


sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Söndagsöppet

En keksinyt muutakaan, niin olkoon tuo.

Tulin juuri saunasta ja alkoi nukuttaa aivan järkyttävästi. Onneksi kohta pääsee sänkyyn pyörimään nukkumaan, vaikka su-ma yö onkin aina huono.

Luin päivällä loppuun kirjan Illallinen, hollantilaisen Herman Koch'in kirjoittama tarina. En oikein tiedä, mitä mieltä olen. Ihan hyvä se oli, tykkäsin alusta enemmän kuin lopusta, koska se muistutti Thomas Bernhardtin Hakkuuta. Loppu.. no se nyt oli mitä oli. Tulipahan luettua.

Pitäisi keksiä metrokirja. Lainasin kyllä kirjastosta enkunkielisen Carrien, koska siitä on melkein 30 vuotta, kun luin sen viimeksi. Saattaa olla enemmänkin. Jostain syystä se ei silloin jättänyt juuri minkäänlaisia muistijälkiä. Nyt luin juuri Stephen Kingin Kirjoittamisesta-nimisen muistelman (tai jokin sinnepäin), niin ajattelin lukea tuonkin uudelleen.

Olemme taas leikkineet pyykkikoneen kanssa. Meni viitisen tuntia puolentoista tunnin ohjelmaan. Oikein rattoisaa.

Pari kukkakuvaa aamulta. Silloin, kun vielä paistoi aurinko.


Tää oli hupaisa video, osui sattumalta feediin juutuupissa :P


lauantai 13. tammikuuta 2018

Uudistettua elämää

Nyt on sitten läppäri telakassaan ja uusi näppis, jossa on jopa vielä kirjaimet näkyvissä näppylöissä. Pöytäkin on siisti, ainakin hetken aikaa. lattialalla on järkyttävä kasa paperinkeräykseen menevää paperia.

Sudelle mielenpiristykseksi Fingerpori, joka sattui vastaan.


Yritän tässä totutella outoon näppikseen. Sirius nukkui päiväunensa esikoisen farkuissa tänään, lähetin kuvan WAssa lapselle inttiin.


Eilen kävin töissä kokouksessa ja sen jälkeen tapasin erään ystävän lounaalla samalla onnistuen tekemään miehelle oharit. Olimme jossain vaiheessa sopineet, että jos hän menee töihin, niin soitan kokouksen jälkeen lounassuunnitelmista ja kuinka ollakaan unohdin ihan täysin. Vähän harmitti, molempia.

Eräs Richard-fandomin pitkäaikainen ihana ihminen kerää joka viikko eräänlaisen uutispläjäyksen kys. henkilöstä ja jakaa linkit blogissaan. Tämän viikon 'kansikuva' Twitterissä on varsin kuolattava, en pysty katsomaan sitä kyllikseni ja samalla saan siitä liikaakin feelsejä. En tiedä tajuaako tätä kukaan muu kuin toinen fani. Katsoessani kuvaa ajattelin, että siinä voisi hyvin olla Salien John (todella yllättävää eikö, koska erääseen Richardin hahmoon olen perustanut hänet).

Annoin blogin osoitteen eräälle työkaverille, joka seurasi aiempaa blogiani ja olemme fasekavereita. Hän sanoi, ettei ymmärrä miten teen koko ajan kaikenlaista ja on fasessa ihmetellyt, miten ehdin. samaa muistaakseni rakas Pastori ihmetteli joskus ja itse ihmettelen sitä, että mistä kummasta tällaiset käsitykset ovat saaneet alkunsa. Minähän lähinnä istun kotona :D

Loppuun hiukan hupaisaa Musaa Flight of the Conchordsilta. Viimeksi Jermaine esiintyi 'Legion'-sarjassa ja Brethän on Hobitissa ja Tarussa tehnyt vissiinkin isoimmat roolinsa :D





torstai 11. tammikuuta 2018

Otsikko tähän

Tänään töissä oli jälleen kerran ihan mukava päivä. Tosin jättäessäni oven hetkeksi auki sieltä lappasi väkeä sisälle kyselemään tyhmiä kaikenlaista. Yrittäessämme lähteä töistä puhelin soi jatkuvasti, sekä työpari että minä olimme lähdössä omiin menoihimme hieman ennen neljää ja tämä tietysti oli telepaattisesti tiedossa kaikilla meitä kaipaavilla ihmisillä.

Menin taas sinne hikijoogaan. Ajattelin, että yritän ehkä tehdä joitain jooga-asentoja kotona joskus, koska ne ovat mukavia ja nyt ehkä muistan ja osaan ne vähän paremmin kuin yhden kerran jälkeen. Toinen syy tälle uusintatunnille oli se, että olen siten ensi viikolla alkavassa pilateksessa edes vähän parempikuntoinen. Itse asiassa nyt ei tullut läheskään niin hiki kuin viimeksi. Sitä paitsi jumppakortissa on enää yksi kerta jäljellä ja sen käytän tiistaina.

kuva katjakokko.com-sivuilta


Pääsin jo melkein (no en tod) tähän Harakka-nimiseen asentoon. Ongelma on lähinnä se, etten uskalla nostaa jalkoja irti. Tosin ei mun käsivarret varmaan edes kestäisi tän ruhon painoa, että sikäli. Mutta yritän.

Saa nähdä pääsenkö päivittelemään huomenna, sillä vihdoinkin uusvanha läppäri, jonka mies pelasti työpaikaltaan, on saanut uuden akun. (Sitä odotettiin kuukausi..) Läppäriin kuuluu myös telakka, joka majailee tässä missä nyt kirjoitan ja saan myös uuden näppiksen. Vanhan koneen kovalevy jää pois käytöstä (saan kuulemma edelleen pitää sen jalkatukena) ja entinen ruutu (iso ja litteä) saa myös jäädä paikalleen. Nyt saan läppärin napattua sitten kätevästi esim keittöön. Aamuisin voin silti edelleen käyttää vanhaa tablettiani uutisotsikoiden silmäilyyn aamujugurtin lomassa.

Olen tässä illan mittaan ihmetellyt, miten hurjan negatiivisesti ihmiset suhtautuvat joskus toisiin esim fasessa. Eräs tuttava, joka kärsii synestesiasta, valitteli omassa päivityksessään ääntä, joka syntyy kenkien nastaremmien nastojen osumisesta lattiaan esim kaupassa, kun vanhukset eivät pysty ottamaan niitä pois ihan helpolla. Siihen eräs toinen tuttu (tietämättä synestesiasta!) kommentoi sanomalla, että onpa erikoista valittaa tuollaisesta ja että olisi hyvä laittaa vaikka kuulokkeet päähän sitten JA silloin kolmas henkilö hyökkäsi ihan törkeästi tämän kakkos-kommentoijan kimppuun. 
Well. That escalated quickly.
En ymmärrä, miksi asiaa ei voinut selvittää ihan nätisti. Totta on toki, että ap kommentoija olisi voinut hänkin vähän miettiä sanojaan, mutta hän ei tiennyt päivityksen kirjoittajan ongelmasta.

Tämä on se syy, miksi en oikein enää jaksa roikkua somessa. Paska lentää niin laajalle alalle tuulettimesta, ettei siltä säästy kohta kukaan.

Nyt taisi Nukumatti käydä iskemässä hiekkasäkillä, sillä silmät ei pysy enää auki. Huomenna pitää raahautua työpaikalle vielä kokoukseen, sitten alkaa viikonloppu.

Loppuun hupaisa lyhyt pätkä Taika Waititista Thor-leffan taustamatskuissa. On siellä Jeff Goldblumkin tanssimassa :)