Outoja ihmisiä

Aina välillä tapaan kadulla tai metrossa outoja ihmisiä. En tarkoita nyt niitä tavallisia outoja eli jokapäivisä hulluja tai juoppoja, vaan näitä 'tuttu leffasta/tv:stä'-sarjaan kuuluvia. Pari vuotta sitten Éomer istahti metrossa vastapäätä, tosin hänellä oli silmälasit, mutta äsken kävellessäni Hesaria pitkin metrolle vastaani saapasteli itse Kapteeni Teague Piratesista!

Oikeasti; oli kolmikolkka-hattukin ja kaikki! Jösses!

Matkaan!

Kamat meni jo kentälle ja nyt minä siirryn tyhjentämään jääkaappia.

Nähdään joskus :)

Paniikissa

Olen paniikisssa. Frankfurtissa on lentäjien lakko. Meidän pitäisi aamulla lähteä sitä kautta Aasiaan.

Vituttaa niin, et itkettää.

Hyvää hiihtolomaa kaikille.

Voi Till

Tänään olisi Rammsteinin konsertti. En taaskaan pääse sinne. Kolme kertaa olen ollut aikeissa, mutta aina on tullut jotakin muuta ja on pitänyt jättää Rammstein tulevaisuuteen.

Minun mielestäni Till on yksi seksikkäimmistä uroksista, joita maa päällään kantaa. Erään entisen työkaverin kanssa tulimmekin siihen tulokseen, että Till saisi tehdä meille ihan mitä haluaisi emmekä pistäisi vastaan.

Onneksi sentään näin heinäkuussa Princen. Se korvaa aika paljon. Minulle.

Kokouspuutumus ja sen esto

Eilen istuin pari tuntia kokoontumassa työkaverien kera. Hallinnollisia juttuja, taloutta jne tosi mielenkiintoista. Siinä huonostinukkuneena alkoi hieman ajatus harhailla ja keksinkin uuden keinon pysyä hereillä. Aiemmin olen harrastanut korvien heiluttelua. Korvien heiluttelu vaatii sen verran sopivasti toimintaa päänahalta, että pysyy suht kivasti hereillä, mutta nyt keksinkin ruveta pohtimaan työkavereitteni ammatteja ja puvustusta ajoitettuna 1700-luvulle!

Se oli mielenkiintoista, melkein unohdin koko kokouksen siinä innoissani. Se oli kuulkaa myös aika vaikeata. Tietysti kotitalouden opettaja olisi emäntä, mutta entäpä kieltenopettaja tai tietotekniikka!

Kokeilkaapa tekin seuraavassa mahdollisessa tapahtumassa. Minä lähden nyt päiväkodin laskiaisriehaan! Paistettua makkaraa! Nam!

Tukeva

Olen tukeva ihminen, tuen siis muita. Erityisesti tuen heitä heidän tutustuessaan tietotekniikan ihmeelliseen maailmaan. Varsinkin liitteiden suorastaan pelottavaan olemassaoloon.

Muutama asiakas ei kertakaikkiaan uskalla avata sähköpostin liitettä, ellen minä seiso hiirikäden vieressä varmistamassa, ettei kone räjähdä jos painaa nappulaa. Vielä pelottavampaa on oikeastaan vain tulostaminen.

Eräs heistä kehui jollekulle, että minä olen kuulemma hyvä ja rauhallinen opettaja. Ei ollut vissiin kuullut hampaitteni kirskunaa.

Kylmä kuin ryssän helvetissä

Jostain syystä töipaikan siivoja (tai joku muu ystävällinen ekohenkinen sielu) vääntää patterit nollille. Eipä se muuten haittaisi, mutta kun istun neljä tuntia ilmastoinnin suorassa vedossa ja patterien suoma lisälämpö puuttuu kokonaan, niin sormet sinisinä naputtelen tätäkin.

Muutenkin kärsin nykyään viluisuudesta. Kotona aiemmin selvisin pelkillä villasukilla, nykyään minulla on jo villatakkikin yllä melkein jatkuvasti. Muu perhe selviytyy mukavasti shortseissa paljainjaloin, joten kontrasti on melkoinen.

Taidan huomenna kysyä yhdeltä päähenkilöltä, kuka noita pattereita runkkaa. En kuulemma ole ainoa, joka tästä kärsii.