maanantai 25. marraskuuta 2013

Että voi olla ihminen väsy

Eilen olimme auttamassa äitiäni neljä-viisi tuntia. Onneksi olimme, muuten olisi mummu vieläkin alkutekijöissään remonttipakkaamistensa kanssa. Yhdessä vaiheessa hermostuin jo aika pahasti, mutta onneksi sentään äitini tuntee minut... jokseenkin pitkältä ajalta. Mutta oikeasti niinkuin pitkä huokaus pääsi, kun vihdoin olimme kotona. Ehdin kyllä lukea yhden tenttiin tulevan runokirjankin vielä iltapuhteiksi.

Tänään kaksi kolmesta pojasta meni kouluun kymmeneksi, joten minäkin yritin nukkua vähän pitempään kuin muina maanantai-aamuina. Ensin lähti esikoinen, sitten huusi kissa, sitten lähti mies, sitten huusi kissa.. no loikoilins itten jonkin aikaa ja haaveilin, ennen kuin kello soi. Sekin on muuten yllättävän rentouttavaa, ihan vain haaveilla.

Kävin ennen töihin rientämistä hakemassa elokuvaliput Hobittiin! Meinasin ottaa kuvat mainoksista, mutten sitten kehdannut. Voi minua!

Työpäivä meni, Wilmaa katsellessa... pienimmällä on koulussa muutama kaveri, jotka saavat sen yllytettyä tunnilla elämöimiseen ja siitäpä sitten keskustelimme. Rattoisaa.

Loppuun laitan herätyskellomusiikkini. Kyllä vain on ihana herätä, kun Tillin samettinen ääni hyväilee tärykalvoja. Sanat saatte aivan itse tsekata linkistä, enkunkielinen käännös ei ihan tavoita kaikkia nyansseja :P