Joo. Piti itse asiassa kirjoittaa jo eilen yhdestä tutusta, jonka tapasin kadulla mennessäni torstai-aamuna töihin päin, mutta koska se asia ei nyt oikeastaan enää ole niin kovin kummoinen niin antaapi olla. Tuttu on siis kirjastotuttu, ex-työkaveri ja olimme vain samaa mieltä Keskustakirjastosta ja nykyisestä kirjaston hallinnosta. Mutta se siitä.
Tänään oli siis viimeinen työpäivä ennen ensi vuotta, joten olen melkein pari viikkoa vapaalla. Voin sanoa, että kyllä tätä on odotettu. Ihan oikeasti.
Kävin ystävättären kanssa Keski-Maassa. Ennen leffaa ystävä istui kahvilassa kyyneleet valuen, kun tulin vessasta ja sanoi, että kaikki on hyvin. Että sitä hän itse asiassa itkee, että kaikki on hyvin. Hänen isänsä kuoli kesällä ja koska pystyin jotensakin samaistumaan tunteeseen 'kaikki on hyvin' nyt tässä hetkessä (koska ymmärrän niin hyvin hänen ajatuksiaan) niin minäkin liikutuin. Mutta ei siitä sen enempää, se nyt vain on elämää. Nykyään liikutun ihan missä vain suht helposti, elämässäni oli pitkän pitkä aika kun en itkenyt juuri ollenkaan. Missään.
Nyt katsellessani elokuvaa toistamiseen samanhenkisen ihmisen kanssa liikutuin ihan uusista asioista, kuin ensi kerralla. Näin kävi myös ekan Hobitin kanssa, siinä olen itkenyt varmasti joka kohdassa kun lasketaan kaikki 11 (vai 12) katsomiskertaa yhteen. Saa nähdä käykö tässä samoin.
Tänään en kyllä enää jaksa katsoa opiskeluhommia, mutta huomenna varmaan siinä karjuessani kitapurjeet levällään jälkeläisille voisin edistää niitä taas hiukan.
Nähdään. Joe Cockerin muistoksi allaoleva piisi.
AINIIN.. appiukko on nyt sitten loppusijoituspaikassa. Tässä parin kuukauden aikana hänen muistinsa on huonontunut aivan järkyttävän nopeasti ja tänään, kun mies kävi katsomassa isäänsä ei tämä muistanut ollenkaan. Luuli isäkseen ja kertoili olevansa näyttelijä (?). Nyt voimme vain toivoa, että hänen loppuaikansa täällä ei ole pitkä.
Huomasin juuri, että on aika vilahtanut viime päivityksestä. Viikko oli melkoinen, joten en oikein ehtinyt päivitellä vaikka sitä välillä ajattelinkin.
Tiistaina menin työparin kanssa lounaalle Kuntatalolle ja söimmekin niin, että napa paukkui. Myöhemmin kävin töiden jälkeen kahvilla ystäväni Kristiinan kanssa. Olimme sopineet treffit Tuomaksen markkinoille Senaatintorille. Täytyy sanoa, että aika köyhää oli. Onneksi kuusi oli kaunis ja kahvila lähellä.
Keskiviikkona olin töissä ja sen jälkeen ravasin jälleen kaupungilla, kun hain tenttikirjoja. Ensin juoksin Työväenliikkeen kirjastoon, sieltä Kansalliskirjastoon (jossa kirjani ei ollutkaan varattujen hyllyssä) ja sitten käväisin vielä vanhassa työpaikassa hakemassa varaamani cd:t. Löysinpä sieltä muutaman lisääkin samalla reissulla. Illalla pienimmälle nousi kuume.
Torstai alkoi mielenkiintoisesti, sillä Pienimmällä oli yli 38 asteen kuume emmekä kumpikaan miehen kanssa voineet olla pois töistä. Teimme sitten niin, että minä lähdin vähän myöhemmin töihin ja mies poikkesi lounastunnillaan katsomaan potilasta. Työpäivän aikana ehdin myös käydä naapuritalossa lääkärissä ja saada silmätulehduslääkkeet itselleni ja käydä työakverien kanssa kahvilla läheisessä kahvilassa. Lähdin töistä myös hiukan aikaisemmin, kaarsin Kansalliskirjaston kautta hakemassa sen onnettoman tenttikirjan ja menin kotiin. Potilas oli aika raato emmekä siten päässeet koulun joulujuhlaan, ensimmäinen kerta kymmenen vuoden aikana minulle, kun ne kemut jäivät välistä.
Perjantaina pienin alkoi olla kunnossa, mutta minusta tuntui kuin silmät olisivat oikein petranneet ja olin aivan flunssainen. Onneksi ei tarvinnut lähteä mihinkään ja sain opiskeluhommiakin tehtyä eli kirjoitettua sen onnettoman oppimisnäkökulma-raportin ja palautettua sen.
Tänä aamuna heräsin puoli kahdeksan siihen, että esikoinen ei ollut vielä lähtenyt kouluun. Kävin herättämässä hänet ja tuo lähtikin liukkaasti liikkeelle. Onneksi ei myöhästynyt paljoa. Sitten keskimmäinen lähti kouluun kahdeksaksi myös ja pienin meni ysiin, joten hänet heitimme miehen kanssa matkan varrella. Lähdimme samalla hoitamaan loppuostaokset joulun ruokien suhteen eikä siinä onneksi mennytkään kovin kauan. Samalla reissulla ostimme naapurin joulukukan ja olimme kotona hiukan ennen kuin pienin tuli koulusta.
Kirjoittelin yhden toisen opsikeluhomman tänään valmiiksi ja palautin sen. Ajattelin huomenna aloitella vielä viimeisen kirjoitushommelin, jos saisin sen valmiiksi ennen joulua olisi mukava loma edessä. Maanantai on viimeinen työpäivä tälle vuodelle, kunhan siitä selviän niin olen onnesta soikea. (Saattaa olla, että menen töiden jälkeen käymään Keski-Maassa toisen kerran.)
Ainiin, olen myös saanut neulottua kummipojan villatakkia suht mukavasti. Äsken aloitin toisen etukappaleen, mutta en silti tiedä ehtiikö tuo aattoon valmiiksi. Hihat pitäisi vielä väkertää ja niin edelleen. No, onneksi on muita vara-lahjoja jos ei ehdi.
Olin lauantaina opintojen lähipäivässä ja siellä oli ihan mukavaa jopa. Tosin sen jälkeen olin aivan raato, melkein nukahdin pystyyn päästyäni kotiin. Sunnuntai menikin sitten koomaillessa, onnistuin kuitenkin kirjoittamaan jonkin verran raporttia oppimisnäkökulmasta.
Kävin luentojen jälkeen hakemassa 10 lippua erääseen teatterinäytökseen... *krhm*
Tänään olin töissä ja sen jälkeen vilahdin kotona poimimassa pienimmän, menimme balettiin katsomaan Pähkinänsärkijää ja hiirikuningasta. On kiva, kun tuo yksi vielä haluaa lähteä. Sovimme miehen kanssa, että tulemme sitten metrolla kotiin ja soitamme, milloin tulee vastaan.. No näytöksen jälkeen juoksemme ratikkaan, jossa alan laittaa puhelimen ääniä päälle vain huomatakseni miehen juuri soittavan. Vastaan ja mies sanoo, että hän on oopperan ulkopuolella odottamassa. Sanoin, että olemme ratikassa, joka juuri lähti liikkeelle :D Ja mies sanoo, että voi halvattu.. no hyppäsimme pois parin pysäkin jälkeen, pienin sai Hesestä iltapalan ja mies karautti odottelemaan meitä. Lähinnä meitä kumpaakin huvitti :D On se kiltti :)
Nyt pääsen vihdoin vaakatasoon. Eilen 'löysin' vanhan bändin, joka on minulle uusi. Tykästyin luultavasti proge-historiani takia tähän allaolevaan.
Ihan ajattelin päivitellä. Viikko on vilahtanut ihan supernopeasti ja tekemistä on riittänyt.
Tiistaina olin kotona kahden nuoremman pojan kanssa, pienin oli vihdoin kuumeeton ja keskimmäistä huimasi. Omakaan olo ei ollut ihan paras, joten vietin päivän lukien tenttiin ja taisinpa kirjoittaa joulukortit valmiiksi.
Keskiviikkona oli THE päivä. Kävimme Keski-Maassa koko perhe ja täytyy sanoa, että me jotka olimme lukeneet kirjan, saimme huomattavasti enemmän irti leffasta, kuin mies.. Viiden armeijan taistelu oli hieno, Jackson on todella parhaimmillaan action-ohjaajana, MUTTA ilman Martinin esittämää Bilboa ja Richardin Thorinia leffa ei olisi yhtä hyvä. Martin varsinkin.. aivan uskomaton. Melkein toivoisin hänen saavan Oscarin suorituksestaan, oikeasti.
Ke-aamuna ennen töitä käväisin vampyyrien luona.. siis työterkassa. Sain viimein lähetteen siihen kauan haluamaani kilpparikokeeseen enkä nyt oikein tiedä, mitä sanoisin tuloksista. Ne kun ovat kuulemma alarajoilla.. en ilmeisesti tarvitse lääkitystä ja hemppakin oli 139, joten anemiasta eiole kyse. Silti edelleen oirelistasta osuu enempi kuin puolet meikäläiseen.
Eilen torstaina tapasin ensin meillä töissä lukioaikaisen luokkatoverin. Meillä oli yhtä paljon puhuttavaa nyt kuin silloinkin.. eli eipä juuri mitään. Vaihdoimme pari sanaa, hän oli lähdössä ja minä menossa jonnekin talon sisällä. Metrossa kotimatkalla näin siskoni, ehdimme vaihtaa kuulumisia yhden pysäkinvälin ajan :D
Tentti oli.. meinasin saada sätkyn, kun tentin oli saanut aloittaa jo neljältä enkä tennyt sitä, joten ennen viittä avatessani tenttikansion ajattelin, että olen myöhästynyt koko jutusta. Onneksi asia ei ollut niin, vaan ope oli reissunsa takia avannut kansion jo aiemmin, ettei vain unohda eri aikavyöhykkeellä. No.. kirjoitin vajaat pari tuntia ja mielestäni ihan riittävästi (suht helpot kysymykset oli). Tosin nyt mietin, että jos ne olivat helpot niin pääsenkö läpi ollenkaan. Uaah. Loppuillan väänsin pienimmän kanssa joulukortteja ja saimmekin kaikki kotimaan kortit valmiiksi. Tosin viimeiset laitoin yksinäni ja puoliltaöin ne olivat punaisissa kuorissa.
Tänään vein joulukortit postiin ja kävin jouluounaalla töipaikalla, oli kivaa ja sain aivan mahtavan upean kortin työkaverin/ystävän tyttäreltä. Uijui.
Kävin kotimatkalla vanhassa työpaikassa hakemassa varauksia ja juttelemassa Lontoon-reissukaverin kanssa. Tultuani kotiin tein ulkomaille menevät joulukortit valmiiksi, rustasin ruotsinkielisen kirjeen appiukon 'ruotsinveljille' (=sotalapsiperheen pojille) ja vasta sitten pääsin koneelle. Aaargh.. The Cruciblen digitaalitallenne näytetään maaliskuussa leffateatterissa ja sain varattua siihen 10 lippua lievien (blondi)ongelmien jälkeen. *köh*
Niin ja mies sai puhelun Marian sairaalasta. Appiukon muisti on huonontunut nyt niin, että hänet oli viime viikonloppuna löydetty ulkoa harhailemasta. Hän etsi vanhempiaan.. vielä viime viikolla hän soitteli, kun ei saanut miehen 80-luvun alussa kuollutta äitiä kiinni. Mutta nyt hän on siis hoidossa ja miestä informoitiin, että hän on tästäedes Laaksossa. Kai meille jossain vaiheessa kerrotaan lisää.. Appiukon asuntokin pitänee tyhjentää varmaan suht lähiaikoina.
Huomenna on opiskelujen lähipäivä. Paljon mieluummin olisin kotona tekemässä jotain järkevää (neulomassa joululahjoja), mutta ei auta.
Mutta nyt menen lukemana nuorimmalla Harry Potterin viimeistä osaa. Alla ystävän serkun bändi :)
Elämä täällä Kattilassa on yhtä riemua kuulkaa! Viikonloppu meni, pipareita paisteltiin (minä + juniorit) ja väännettiin itku silmässä kotitehtäviä (minä). Luin myös tenttiin viikonloppuna ja nautiskelin itsenäisyyspäivän vastaanoton tuijottelusta, koska siellä oli tuttavan tytär (nuorin linann vieraista tänä vuonna).
Eilen oli tuskaisa päivä. Päässä oli särki ja yksi tehtävä pisti hanttiin niin maan perusteellisesti, että ihan oikeasti sain hyperventilaatiokohtauksen. Pidin pienen itkuhetken ja selvitin ne saamarin hommat loppuun. Pienin sai kuumeen ja tänä aamuna hänen lisäkeen kotiin jäivät myös isoveljet. Minä ja mies lähdimme hiukan huonovointisina töihimme. Tulin aiemmin töistä ja tein loput tehtävät, jotka olivat hävyttömän helppoja (oikeasti).
Nyt on tuosta yhdestä kurssistä jäljellä enää oppimisnäkökulmasta kirjoittaminen ja tentti joskus helmikuun lopulla. Toisesta kurssista on tentti torstaina. Alkaa hivenen helpottaa.. tosin joulukorttistressiä alkaa pukata.
Saattaa olla, etten ehdi paljoa täällä pällistelemään. On kaikenlaista hommaa. Pitää lukea tenttiin ja tehdä tehtävä, leipoa piparit ja vääntää joulukortit ja siinä sivussa vähän neuloa ja niin edelleen. Eipä tule tyhjää hetkeä.
Joo.. olin töissä köhimässä koko päivän. Työkaverin kanssa muodostamme varsinaisen keuhkotautiparantolan äänimaiseman, että tervetuloa vain peremmälle.
Muihin asioihin sen verran, että sain eilen sen onnettoman kyhäelmän valmiiksi, jota myös opiskeluhommaksi sanoin ja tungin samantien pois käpälistä. Meni sitten läpi tai ei, niin se on tehty ja voin keskittyä seuraavien kantojen kääntämiseen.
Tänään eräs henkilö sanoi haastattelussa, että sukat ovat hänen mielestään kaikkein paras (joulu)lahja, mitä voi saada. Jostain syystä tämä herätti lievää huvittuneisuutta Ravelry-ryhmässä ;) ja he olivat kovasti sitä mieltä, että se oli selkeä viesti eräistä villasukista. No.. tietysti toivon, että asia on niin, mutta toisaalta.. ääh. Onhan tietysti mukava kuulla, että sukat ovat suosiossa :)
Loppuun vielä mainittuun haastatteluun liittyvä pätkä. Huomenna aloitan origami-taiteilun.
Käväisin töissä ja tulin takaisin kotiin. Kamala olo. Särkee joka paikkaa, mutta lämpö ei nouse. Päinvastoin se laskee.
Onneksi saatoin ensin tehdä hiukan opiskelujuttuja pois ja sitten keskityin yhden tietyn elokuvan Lontoon ensi-iltaan. Kaksi tuntia livestriimausta.. ei tehnyt heikkoakaan ja samalla sain neulottua erään pienen henkilön joululahjaa eteenpäin. Takakappale alkaa olla kohta valmis.
Laiska töitään luettelee, mutta silti aion sortua siihen.
Olen tänään kaiken muun toiminnan (pienin askarteli lumitähtiä ikkunoihin..) ohessa pessyt pyyhkeet (95-asteessa, kestää melkein kolme tuntia), naputellut melkein koko halvatun informaatiolukutaitojutun valmiiksi (enää puuttuu sopivien kohtien poimiminen tekstin tueksi ja lähteiksi), leiponut korvapuusteja keskimmäisen kanssa (köksän kotiläksy) ja katsonut pienimmän kanssa Guardians of the Galaxyn samalla neuloen melkein puolet kummipojan villatakin takakappaleesta.
Keskimmäinen teki taikinan itse, kerroin vain mitat ja järjestyksen
Lopputulos. Olivat maukkaita.
Kai se tästä vähitellen. Joku lukko aukesi tuon kirjoitushomman suhteen ja nyt olen suorastaan täpinöissäni. Viikko sitten väänsin itkua mokomasta tässä vaiheessa iltaa.
Ja nyt ajattelin mennä katsomaan Hobitti-elokuvaa.. niin. Pitäähän ne kaksi osaa kerrata ennen kuin menen kolmatta katsomaan. Krhm.
Ensinnäkin oli aivan tosi hienoa, että se kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista meni nyt läpi eduskunnassa. Suuri päivä Suomen parlamentarismille ja siinä ohessa sateenkaarihenkilöille. On myös hyvä, että pääsimme tässä asiassa muun (Pohjois-)Euroopan kanssa samalle tasolle.
Otsikko tuleekin osin tästä. Mietiskelin tässä istuskellessani, että on se oikeasti todella helppoa noilla Raamattu-uskovaisilla, kun ei tarvitse itse miettiä mitään. Sen kuin avaa VTn ja katsoo sieltä, millaisilla neuloilla rukousteltta tulee ommella. (Uskokaa pois, että se kerrotaan siellä. Olen lukenut Raamattuni minä. Osan jopa tenttinyt.) Meidän ns. tavallisten ihmisten pitää ihan omin pikku omatunnoin ja aivoin tehdä päätöksemme. Ei mikään taho auta. Itse saamme myös kärsiä seuraukset.
Yksi ikävä uutinen eiliseltä (tai no toinen) on Maxim-elokuvateatterin lopettaminen. Vakuutusyhtiö Ilmarinen aikoo purkaa ykkössalin, mutta säästää kakkosen (joka on suojeltu) mm. kokoustarkoituksiin. En ymmärrä, en. Myisivät sen jollekin taholle, joka haluaa säilyttää edes yhden vanhoista ihanista teattereista, mutta ei.
Niin ja se toinen ikävä juttu.. appiukon muisti on aika finaalissa. Oli soittanut useaan otteeseen miehelle, että kun hän ei saa vaimoaan kiinni puhelimella. No kys. vaimo nro. 2 kuoli noin kymmenen vuotta sitten, että ehkäpä ei enää vastaa. Nyt vain toivomme, että appiukko pääsee muistisairaiden vanhainkotiin.
Joo.. mutta nyt taidan lähteä petiin. Pääsin alkuun informaatiolukutaito-paperissa. Enää kolme ja puoli sivua kirjoitettavana :P
Tämäkin päivä on kälvitty vihdoin. Olin töissä ja koskapa Elisa-neiti pisti nettiyhteydet kumoon kirjoittelin sitten Salien yhdeksännen luvun loppuun. Luku ei ole pitkä, mutta pisti sitäkin enemmän hanttiin ja lisäksi opiskelukiireet päälle.. Eihän sen kirjoittamiseen mennyt kuin pari kuukautta. Huokaus. Seuraavaa lukua en uskalla luvata ainakaan tämän vuoden puolella.
Ajattelin hetken rentoutua neuleen parissa. Taidan aloittaa pienemmän kummipojan joululahjan teon, sillä se on aika paksua lankaa, joten voisin kuvitella sen valmistuvan suht nopsaan.
Näkyillään. Loppuun piisi yhtyeeltä, jota en ole koskaan kuunnellut mutta eräs ystäväni pitää siitä kovasti. Vähän liikaa sokeria ehkä..
Menee niin hermo yhden keskustelupalstan jeesustelijan kanssa, ettei ole todellista. Kyse on siis ns. Raamattu-uskovaisesta ihmisestä ja asia liittyi tähän uutiseen. Minun mielestäni asiassa ei ole minkäänlaista ongelmaa, mutta tämän ihmisen mielestä tämä kuvastaa 'kaikki mulle heti tänne nyt'-aikaamme. *ggrrrr* Ja nyt en sano siitä enää enempää.*
Töissä oli suht rauhallista, työkaveri oli edelleen poissa ja puolikas onneksi töissä. Ehdin tehdä puolitoista osiota tiedonhakutehtävää. Töiden jälkeen kävin hakemassa Hobitin liput ja joulukorttitarvikkeita. Nyt sitten vain hommiin.. uuhuu.
Ääni on karannut ja aivastuttaa, lisäksi palelen kuin pieni eläin. Kai se tästä tauti iskee minuunkin. En juuri nyt olisi ehkä kaivannut (mieluummin ensi viikolla), mutta minkäs teet.
Nyt kaivaudun vällyihin.
CU .. eiku HY.
*Sanon sittenkin. Vastasin hänelle näin:
(Kyse on) ihmisarvoisesta elämästä. Jos haluaa saada lapsia
tai ei halua, ei se kuulu kenellekään muulle kuin sille ihmiselle ja
hänen mahdolliselle kumppanilleen, oli mitkä värkit tahansa. Ihan sama
kuin seksuaalisuuden kanssa.
Taas on maanantai. Eikä niitä olekaan enää kovin monta jäljellä tälle vuodelle. Itse asiassa tosi vähän, ehkä viisi jos oikein laskin. Jännittävää?
Joka tapauksessa viikonloppu meni. Lauantai-aamuna varasin liput Hobitin viimeiseen osaan. Vain tunnin odottamisen jälkeen.. huhhuh. Finnkinon sivut olivat aivan juntturassa. Loppupäivän menetin hermoni opiskeluhommien kanssa, olin jo aivan valmis lyömään hanskat tiskiin koko jutun kunnes sunnuntaina vihdoin tajusin jotain ja saatan jopa saada homman toimimaan. Ei kivaa. Melkein itkin.
Sunnuntaina sain ommeltua itselleni uuden työkassin. En tosin tiedä, olenko ihan tyytyväinen, mutta onpa ainakin hätävara. Käsilaukku on vähän turhan pieni välillä, aloin jo kyllästyä lukemaan ficcejä luurista metrossa.
Tänään kävin uimassa, vaikka oli aika tuskaa. Pääsin lopulta kuitenkin kilsan, mutta tiukkaa teki. Töissä työkaveri on sairas, lähti parin tunnin jälkeen kotiin. Siis hän, joka ei sairasta koskaan. Nyt minusta tuntuu, että olisi kuume nousemassa, mutta ehkä ei. Yleensä menee alilämmön puolelle, kun tuntuu tältä. Kaikkia jäseniä särkee.
Nyt lähden petiin. Nähdään taas. Tämä piisi on soinut päässä koko päivän, olkaa hyvät.
Kävin tänään (työ)kaverin ja tyttärensä kanssa Rasvaletti-näyttelyssä Hakasalmen huvilassa. Se oli ihan mielenkiintoinen, oli hauska nähdä vanhoja kuvia Helsingistä. Tosin juuri iltapäivällä alkanut lumisade teki huvilasta suhteellisen vilpoisan ja palelin kuin pieni eläin koko kotimatkan ajan.Tuntuu kuin vieläkin olisi takalisto jäässä. Näyttelyn jälkeen kävimme kaverini kanssa Helsingin parhaassa gluteenittomien leivonnaisten kahvilassa samassa pihapiirissä sijaitsevassa entisessä pehtoorin talossa. Mietiskelin, millaista on ollut asua noissa silloin kauna sitten.. En taitaisi vaihtaa sähkölämmitystä ja -valoja siihen aikaan.
Täytyykin kertoa episodi menomatkalta. Käteni palelevat helposti (varsinkin oikea etusormi erään palovamman seurauksena) ja niinpä istuuduttuani metron penkille aloin puhallella sormiini sillä seurauksella, että parin penkin päässä istuva vanhempi nainen (jonkin vaikutuksen alaisena) huusi minulle: 'Ei sinulla voi vielä sormet olla noin kohmeessa.' Katsoin mummoa jäätävästi ja ilmeisesti sanaton viestini ('Älä v***u mulle ala') välittyi, koska mummo hiljeni mykäksi. Olen jokseenkin kuuluisa jäätävistä katseistani ja oli mukava huomata, että taito pätee lasten ja teinien lisäksi mummoihin.
Keskimmäinen toi kotiin välitodistuksen, jonka lukuaineiden keskiarvo oli ennalta-arvattavasti 9.7. Esikoisella alkaa huomenna toisen jakson koeviikko fysiikan kokeella. Minä yrittelen sitten huomenna kirjoitella jotain opiskeluhommia varmaankin, sillä joulukuu alkaa olla jo ikävän lähellä. Minne tämä kuukausi katosi?
Loppuun tuttavan fb-sivulleen linkkaama piisi. Sopii tähän lumiseen tunnelmaan jotenkin.
Työsuojelu oli ihan kiva Harmillista vain on se, että se loppuu juuri kun porukka on tullut tutuksi ja päästään juttuun mukavasti. Toisaalta kaikki ovat sen verran kokeneita (=keski-ikäisiä), että uskaltavat avata suunsa oudommillekin.
Kysyin erästä asiaa, joka jäi vaivaamaan aiemmasta työpaikasta ja se oli kuten olin arvellutkin, minua oli syrjitty. Suoraan sanottuna ihan selkeä nakki. No.. äänestin aikoinaan jaloillani, joten se siitä.
Kurssin jälkeen käväisin töissä ja sitten menin poikia vastaan, ehdimme Matkijanärheenkin ihan hyvin. Leffan alussa joku lipunrepijäpojista piti niin hauskan spiikin, että sai aplodit katsomolta. Se oli oikeasti tosi kiva, epävirallinen ja rento muistutus siitä, että leffan kuvaaminen kännyllä on laitonta ja muuta hauskaa jupinaa. Pisteet Finnkinolle :)
Kotimatkalla metrossa istui joku niin hirvittävä hajuhemmo, että koko vaunu haisi ihan sille itselleen. Kaikki muut pitivät kättä naaman edessä ja joka pysäkillä ihmiset haukkoivat henkeä saadakseen raitista ilmaa edes vähän. Mikä nautinto..
Vanha piisi, mutta ihan ookoo. En saanut tuosta bloggerin YT-liitännäisestä sitä, mitä oikeasti halusin joten pitää tyytyä sitten tähän.
Eilen en jaksanut päivitellä, ei kyllä ollut mitään asiakaan kai. Eilen kyllä leivoin keksejä ja jäi niitä tällekin päivälle.
suklaa-kaurakeksejä
Eipä tänäänkään ole sen kummempia. Tai no.. yksi asiakas tuli itkien valittamaan toimiston henkilöstä, onneksi työkaveri sai sen rauhoitettua ja asian selvitettyä. Oli oikein asiakaspalvelun kukkanen ollut tiskissä ilmeisesti.
Kirjoitin myös huomista työsuojelukurssia varten kurssitehtävän valmiiksi ja lupasin laittaa sen myös pomon s-postiin.. Muistin asian kotimatkalla sillä seurauksella, ettei se ollutkaan tikulla vaan työkoneella. Prkl sanon. Lisäksi pääsi ärräpää, kun esikoinen oli ollut ilkeä keskimmäiselle.
Mitähän muuta.. Ainiin, sain parin viikon takaisesta tentistä kolmosen! Se oli siis se informaatiolainsäädäntö ja -etiikka. Toisaalta se oli kyllä minusta aika helppo, mutta saa nähdä kuinka käy parin viikon kuluttua, kun on informaatioresurssien tentti. Siinä sitä hymy hyytyy.
Neuleyhteisön keskustelupalstalla olemme jutelleet salmiakista ja juomakulttuureista. Ihan mielenkiintoista ja tänään eräs ihana antoi linkin berliiniläiseen salmiakkikauppaan!
Nyt taidan mennä nukkumaan, että pysyn huomenna hereillä kurssilla. Ärtsyä istua koko päivä kuuntelemassa siellä, onneksi menen sen jälkeen elokuviin kaihden isomman pojan kanssa.
Piti kirjoittaa jotain, mutta unohduin neuleyhteisön sivuille keskustelemaan teelaaduista.. muun muassa.
Kävin ystävän kanssa katsomassa Frankenstein-näytelmän esityksen Kinopalatsissa. Se oli oikein hyvä. Hirviönä oli (yllättäen) Benedict Cumberbatch, joka on kyllä erinomainen näyttelijä vaikka ei muuten minua saakaan tikittämään. Muutkin näyttelijät olivat oikein hienoja rooleissaan, mm. tohtorin morsiamena oli Naomie Harris, joka oli Skyfallissa uusi Miss Moneypenny ja POTCissa Tia Dalma-noita. Tohtori Frankensteinia esitti Jonny Lee Miller, jonka kanssa Benedict vaihtaa rooleja joka toisessa esityksessä. Sekin ratkaisu vaikutti varsin mielenkiintoiselta.
Täytyy sanoa, että olen hieman hämmentynyt. En ole koskaan lukenut Mary Shelleyta ja nyt opin, että hän oli vain 18-vuotias kirjoittaessaan Frankensteinin. Jotenkin ihmettelen, miten viktoriaanisen ajan nuori nainen on keksinyt moisen tarinan (vaikka väitetäänkin, että Lordi Byronilla oli sormensa pelissä). Totuttuun tapaani jouduin tietysti loppuvaiheessa taas pyyhkimään silmiäni, mutta se siitä.
Joka tapauksessa aion nyt lähteä nukkumaan. Nähdään.
Paimen kaipaili rantakuvia tai jotain alastonta pintaa tyttökalenteria varten, joten tässäpä tämä. Meikäläinen rannalla. Aika kauan olen tuossa oleillut, kun vihreää kasvaa naamassakin, mutta älkää antako sen häiritä.
Päivän muihin uutisiin sen verran, että päätin suhtautua avoimin mielin bibliometriikkaan ja yllättäen taisin jopa tajuta asiasta jotain. Sen lisäksi leivoin mokkapaloja ja kärsin päänsärystä. Onneksi oli sauna.
Nyt lähden taas Keski-Maahan. Nähdään. (varoitus järkyttävästä korvamadosta, vanha vitsi :))
Tämä päivä on kulunut rattoisasti viranomaistiedonhakujen parissa. Ihan opiskeluhommia siis kerrankin. Muuten en olekaan tehnyt juuri mitään, paitsi pari isoa makaroonilaatikkoa perheen ruokkimiseksi.
Tänään on kohistu jonkun naikkosen peräpäästä ja minua nauratti tämä 'kosto' kys. henkilölle. En ole koskaan katsonut yhtään osaa reality-ohjelmasta ja yleensä pyrin välttämään kaiken uutisoinnin, mutta tämä on vain pakko laittaa jakoon. Jotenkin.. hmm.
Nyt kello on kuitenkin jo taas vaikka mitä ja taidan lähteä höyhensaarille. Näemmä taas. Niin joo.. Tänään on kuulemma kulunut 10 vuotta BBCn 'North & South'-sarjan ensiesityksestä, siksi alla on tuo video. Tässä vielä sen vuoksi erään henkilön twiitti.
On taas ilmoja pidellyt... (tällä tavalla aloitamme _aina_ keskustelun erään ystäväni kanssa, halusin vain jakaa tämän nyt teille.)
Kävin töiden jälkeen joogassa ja tultuani kotiin keskimmäisen kummitäti kävi kahvilla ja ostamassa joulukalenterin. Oli oikein kivaa vaihtaa kuulumisia. Hän on yksi vanhimpia ystäviäni, kävimme lukiota yhdessä :)
Kun saan pienimmän petiin taidan vilkaista lainaamani Tietoasiantuntija-lehdet läpi, pitää nimittäin huomenna aloittaa informaatiolukutaito-tehtävän kirjoittaminen. Toisaalta.. voisin hetken neuloakin.. Taisin keksiä pienimmälle jouluahjan, jos vain ehdin neuloa sen. Pitää nimittäin kohta aloittaa kummipojankin joululahjan teko. (Älkääkä mainitko joulukortteja..)
Näin aamun ratoksi voin kertoa, että esikoinen on varsin erinomainen opiskelija. Hän on päättänyt suorittaa tämän englanninkurssin itseopiskeluna, jotta voi ottaa ylimääräisen kemian sen tilalle.
Puhun nyt lapsesta, jonka äiti hädintuskin pääsi läpi ne silloin lukiossa pakolliset kaksi kemian kurssia. Herranjestas. *hengittää paperipussiin*
Tänään iltapäivällä saimme taas valoa työpaikalle. Peräti kaksi sähkömiestä ihmetteli johtoja, onneksi löysivät oikeat nippelit ja nyt on valoisaa. Ihanaa! Ette usko, miten paljon valot vaikuttavat ihmisen yleisvireyteen.
Eipä tässä sen kummempaa asiaa ollutkaan, joten katoan jälleen Keski-Maahan. Kunpa voisin jäädä sinne ja unohtaa opinnot.. ehkä Rohanissa tarvittaisiin kirjastonhoitajaa? *harkitsee muuttoa*
Vietin työpäivän pimeässä. No ainakin alkuun, puoliltapäivin kävimme sen puolikkaan työkaverin kera etsimässä lamppuja ja löysimmekin. Kuulemma sähkömies on tilattu, mutta kun tyypin pitää osata käyttää myös erästä tietokoneohjelmaa, niin hommassa saattaa kestää...
Suorittamani pimeän työn jälkeen kävin kahvilla ystäväni Kristiinan kanssa ja keskustelimme mm. naurujoogasta (nauroimme vedet silmissä) ja Sharknado-elokuvista. Meillä oli oikein rattoisaa ja luultavasti nauratimme myös tarjoilijoita.
Tultuani kotiin pakkasin yhden lahjan ja pienin teki kortin kaverilleen, sillä hän menee huomenna kaverisynttäreille HopLoppiin. Ja nyt minä menen Keski-Maahan. Nähdään!
Käväisimme länsinaapurissa katsomassa, näkyykö sukellusveneitä, mutta eipä osunut yhtään silmään. Sen sijaan poikkesimme Tekniska Museetissa katsomassa Digital revolution-näyttelyn, joka oli ihan kiva katsaus tietotekniikan historiaan. Tekniskan jälkeen kävimme pienoismallikaupassa (poikien toiveesta) ja SciFi-bokhandelnissa minun toiveestani. Ilman sitä on Tukholman reissu yhtä tyhjän kanssa. Sainkin sieltä mukaani hinkumani Hobitin DoS-leffan EE:n ja ensi vuoden seinäkalenterin sekä yhden kirjan, jota en tiennyt tarvitsevani. Oli vain niin kamala päänsärky, etten oikein jaksanut sen enempää katsella hyllyjä tällä kertaa.
Tänään töissä meidän kerroksesta olivat kattovalot pois. Siis rikkipois. Meiltä, pääpomolta ja toimistosta sekä opehuoneesta. Oli pakko laittaa kirjaston ovi kiinni puoli kuuden maissa, kun ei asiakkaita pystynyt ottamaan sisälle siinä pelossa, että joku mummo taittaa koipensa pimeydessä. Pääsin siten hiukan aiemmin töistä, mutta kotimatkalla hain yhden varauksen toisesta kirjastosta, jotta varaaja saa sen heti huomenna. (Tätä kutsutaan asiakaspalveluksi ;) )
Kuva otettu klo 16.
Tämän kuvan lupasin Marjaanalle vastineeksi hurjasta viikinkikuvasta :) Tämä on vanhimman veljeni piirtämä isompien sisarusteni käyttämään koulu-Kalevalaan. Vanhin veljeni on jonkinasteinen taiteilija ollut aina ja aikoinaan kuvitti mm. Hesarin nuorten palstaa ja piirsi jotain sarjakuviakin.
Lemminkäinen?
Nyt kuitenkin taidan kohtapuoliin siirtyä Höyhensaarille. Laivalla oli menomatkalla naapurihytissä aikamoinen meno, mutta paluumatkalla olivatkin sitten hiljaista poikaa. Yksi jätetiin laivayhtiön toimesta Tukholmaan, yksi löysi tytön ja siirtyi tämän matkaseurueeseen ja jäljellejääneet kaksi tunsivat kai itsensä orvoiksi ja olivat siivosti.
Loppuun vielä Ylvis-poikien pikkuveljen mahtava video. Ihana :)
Tämä torstai on ollut aika epätoivoinen suoraan sanottuna. Ei oikeastaan minun suhteeni, minä pääsin vihdoin joogaankin ja kampaajalle, mutta mies ilmoitti joutuvansa lomautetuksi kolmeksi kuukaudeksi alkaen 15.11. Lisäksi johto on ruotsinkielinen, joten yllättäen yksikään alempi ruotsinkielinen työntekijäkään ei ole joutunut lomautetuksi. In Finland we have this thing called reilu meininki (ja sitten ihmiset ihmettelevät, miksi emme ihan hirveästi pidä svenskatalandebättrefolkista. Voisin kertoa lisääkin hämmentäviä tarinoita).
Tämän ilouutisen lisäksi huomasimme jokin aika sitten, että oravat olivat repineet reiän vesikatteseen ja mies korjasi sen. Nyt kuitenkin huomasimme, että vettä on tullut myös toisesta kohdasta ja sisäseinän rappaus alkaa murentua. Kai tuossa kohta kasvaa jotain levää.
Ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!, kuten Aku Ankkakin sanoo. Alla vielä tänään julkaistu Hobitin viimeisen osan traileri. Turha kai sanoa, että itkin jo sitäkin kuin pieni eläin.
On aika tyhjiin puristettu olo. Viime yönä heräsin yhtäkkiä siihen, etten ollut varma läheitnkö viime torstain tenttivastauksia perille ollenkaan. Tarkistin asian aamulla ja olivat ne siellä opiskelupaikan kansiossa, ihna kuten kuuluikin. Vissiin jonkinasteinen stressi siitä, että viikon sisällä on ollut kaksi suht tärkeää tenttiä. Onneksi seuraava tentti on joulukuussa, mutta ennen sitä ja joululomaa on tehtävä muutama isohko kirjoitushomma. Kai se tästä.
Kävellessäni töistä metrolle eräs kuppila, jonka kaiuttimet ovat kadulle päin, onnistui säikäyttämään. Pistivät juuri musiikin pauhaamaan, kun olin kohdalla. Melkein hyppäsin nahoistani tämän alkaessa raikaa :D
Vatsa on oikutellut taas ja viime yö meni varsin vähillä unilla sen vuoksi. Nyt tuntuu jokseenkin kuumeiselta, mutta taitaa olla taas vain alilämpöä.
Olen koettanut lukea huomiseen tenttiin, jonka aiheena on Informaatiolainsäädäntö ja etiikka. Ihan uksomattoman tylsää, paitsi se osuus joka koskee kirjastoja.. eli tekijänoikeudet. No onhan siellä toki muutakin, mutta kun ne ovat oikeastaan minusta aika maalaisjärjellisiä juttuja niin ei niin hirveästi kiinnosta. Ihan suoraan sanottuna hyppäsin yli mm. kokonaisen luvun, joka käsitteli (netti)pornoa ja etiikkaa (luku oli vielä jumalattoman pitkäkin).
Kunhan saan nuorimman petiin menen itsekin. Olen ihan sekaisin väsymyksestä. Alla maailman rikkain kissa ensimmäisessä elokuvassaan :P
P.S. Teimme päivän/viikon/kuukauden hyvän työn viemällä viikonloppuna löytyneen kapineen poliisilaitokselle. Kuulemma pääsimme TOP10:in, tällaisia kun ei juuri sinne tuoda. Mies sai kuitin ja nyt odotamme, jos vekotin on meidän kolmen kuukauden päästä. Saa nähdä.
Kuusitoista vuotta sitten olimme menneet nukkumaan vähän puolenyön jälkeen (Babylon 5 tuli todella pöljään aikaan), kun aamuyöstä heräsin outoon oloon. Hyppäsin sängystä ylös ja olin aikeissä syöksyä vessaan, mutta lapsivedet ehtivät ensin. No, sitten lähdimmekin kohti Naistenklinikkaa (mies luuttusi lattian ensin ja minä etsin pyyhkeitä autoa varten). Noin kahdentoista tunnin jälkeen maanantai-iltapäivällä minusta vihdoin tuli äiti. Seuraavana aamuna katselin 6:nnen kerroksen ikkunasta ensilumen tuloa vauvan kanssa :)
Nyt tuo rontti on siis 16-vuotias. Paljon olen oppinut häneltä, hänestä
ja itsestäni. Aina ei ole ollut helppoa, mutta aina on selvitty.
Nyt taidan mennä neulomaan hetkeksi töllön ääreen. Olen lukenut koko päivän tekijänoikeudesta kirjastojen näkökulmasta ja keskiviikkona kun tentti on ohi, voin huokaista. Toki poikkean täälläkin vielä ennen sitä, mihinkäs kissa karvoistaan pääsisi :)
En ole tänään tehnyt yhtään mitään järkevää. Päivän tärkein tuotos lienee tässä:
In The Murky Woods art deco
Saanen decon postiin ensi viikon alussa. Sen lisäksi tein ruokaa, makaroonia ja jauhelihakastiketta. Piti alunperin tehdä makaroonilaatikkoa, mutta joku oli syönyt kaikki laatikkomakaroonit.. Kyllä tuokin upposi. Mies kävi taistelemassa raadollisesti kaupoissa, jotta saamme viikonloppunakin ruokaa. Sunnuntaina nimittäin esikoinen täyttää huimat 16 vuotta ja hänen toivomuksestaan piti hakea Sans Rival-kakku.
Nyt illalla katsoin kahden pojan eli vanhimman ja nuorimman kanssa 'Hot fuzz'-elokuvan (siinä on 15v ikäraja kielenkäytön vuoksi) ja nauroimme vatsamme kipeiksi. En muistanutkaan, että se on niin hervoton. Vedet valuivat silmistä. Samalla sain neulottua boleron takakappaleen valmiiksi ja aloitettua ensimmäisen hihan.
Olen tänään myös päivitellyt äärimmäisen typerää uutista, nimittäin Warner Bros ei kuulemma aio kustannussyistä maksaa uusseelantilaisten Hobitti-elokuvan näyttelijöiden matkaa Lontoon ensi-iltaan! Jopa on, sanon minä. Todella maittava kiitos tärkeimmille työn tekijöille, varsinkin kun kaikki tietävät kyseisen elokuvan tuottavan miljoonia ja miljoonia tuotantoyhtiölle. Uskomatonta pölkkypäisyyttä.
Pää tuntuu tyhjältä näin tentin jälkeen. Arvelen sen menneen suht hyvin, vaikka varmahan siitä ei voi olla. Esseekysymys oli hankala ja luettelointitehtävä sisälsi melkoisen määrän sössimismahdollisuuksia, saa nähdä kuinka kävi.
Töissä oli taas yllättävän kiva päivä. Yksi viime talven parhaista työkavereista (=ystävä-tasoa) tuli käymään vapaapäivällään, hän istuu nykyään Oulunkylässä, joten näemme harvoin. Kävimem yhdessä lounaalla talon kuppilassa ja saimme seuraa muistakin ihmisistä. Löysimme taas yhden yhteisen tuttavan! Uskomatonta.. ja jaoimme parhaat imurointivinkit huvittaen samalla muita :) On oikeasti haikeata, etten näe häntä enää joka päivä/viikko, mutta kaikkeen tottuu sanoi irlantilainen hirsipuussa.
Nyt menen, nähdään huomenna :) Älkää välittäkö piisistä, oli eka joka osui silmään juutuupista. Vähän outo sanoma ehkä..
Aamulla heräsin ajoissa ja ehdin käydä suihkussa ja pukeakin ennen nuohoojan saapumista. Onneksi mieskin oli kotona, niin hän sai avata pellit. Minä en (eikä nuohoojat) saa niitä ikinä auki.
Ehdin töihin mukavasti ja sain hommatkin hoidettua oikein näppärästi, mm. luetteloitua ne satamiljoonaa kässänkirjaa loppuun vihdoin viimein.Jouduin myös yllättäen poseeraamaan työpaikan virallisia (mainos- yms.) kuvia varten, koska asiakkaita ei ollut.
Menin ratikalla eiskoisen lukioon vanhempainilttaan, jossa mies jo odotteli ja tapasimme heti aulaan astuttuamme erään vanhan partiokaverini, joka on tuossa lukiossa opona. Oli hauskaa, kun hänkin heti tunnisti minut vaikka siitä on varmaan kaksikymmentä vuotta, kun olemme viimeksi tavanneet. Joka tapauksessa itse asiatkin olivat ihan mielenkiintoisia, esikoisen ryhmänohjaaja on oikein kiva ja lopuksi vaihdoimme vielä muutaman sanan tuttuni kanssa.
Tulimme kotiin, söin, luin Harry Potteria pienimmälle ja nyt kohta kellistyn petiin. Itse asiassa kirjoitin tämän koko jutun vain siksi, että voin jakaa hupaisan videon teidän kanssanne. Ihana Sir Ian (=Gandalf) :)
Niin ja koska olen inhottava ihminen, olen aikalailla samaa mieltä Ulla Appelsinin kanssa. Tosin ihan oikeasti ajattelen vain, että se joka voisi kertoa ratkaisunsa taustoista, on nyt kuollut. Ihan turhaa spekulointia on kaikki muu.
Iltaa taas. Töissä on oltu ja saatu monta hommaa tehtyä ja ihmeteltyä eräiden kanssaolijoiden asiakaspalvelutaitoja. Miksi olla töissä asiakaspalvelussa, jos ei siihen kykene? Ikuisia kysymyksiä.
Kotona tein pitkästä aikaa ruoaksi porkkana-linssisosekeittoa ja leivoin kokeilumielessä tattarisämpylöitä. Ihan ookoo onnistuivat.
Nyt kellistyn petiin, aamuvarhain on odotettavissa nokikolarin vierailu.
Ja viikonloppu vilahti. Lauantaina sentään olin hetken pihalla haravoimassa kesken lukemisen ja löysimme peräti kaksi omenaa, mutta sunnuntai meni sisällä kököttäessä. Siihen ilmaan en olisi päästänyt edes sitä kuuluisaa koiraa. Onnistuin sentään lukemaan jotain tentteihin ja katsomaan luentovideot purkaessani neuletta. Lisäksi sain eilen kuunneltua erään äänikirjan puoliväliin asti samalla, kun ripustin pyykit ja silitin kuivat. Ihan hyvä saavutus.
Pienin pihahommissa
Tänään aloitimme aamun koululla. Kävimme pienimmän luokanvalvojan kanssa vartin ajan juttelemassa siitä, miten lapsella menee ja hyvinhän sillä menee. Ihan eri poika kuin vuosi sitten (vaikka edelleen kavahdan jokaista Wilma-viestiä).
Kävin uimassa, sain uitua kilometrin tasan puoleen tuntiin vaikka painankin nyt enemmän kuin kertaakaan aiemmin tänä syksynä. Jotain on pakko tehdä.
Tulin töihin, ihmettelin uutisia, luin Kodin kuivalehteä syödessäni (onneksi olin yksin, sillä aloin itkeä lukiessani eräästä ex-alkoholistista) ja sain hommat hoidettua. Kohta voin lähteä kotia kohti. Olen lueskelleut polyamoriaa käsitteleviä artikkeleita ja pohdiskellut kaikenlaista. Asia ei siis liity omaan liittoni mitenkään, sen voin kertoa.
Ai niin, tämä artikkeli oli minusta jotenkin surullinen eikä ollenkaan kaamea, kuten ilmeisesti oli tarkoitus.
Joo, kai se olisi sitten loppupiisin vuoro. Minusta minulla oli jotakin vielä sanottavana, mutta koska en muista niin anti olla. Loppupiisi on yksi iki-suosikeistani.
Aamutuimaan lähetin pienimmän kouluun poikkeuksellisen aikaisin ja sain otettua kuvan auringonnoususta.
Näkymä keittiönikkunasta
Luin yhden tenttikirjan niinkin jännittävästä aiheesta kuin viestintäoikeudesta. Mahtavaa. Käväisin entisessä ja nykyisessä työpaikassa juhlimassa sen pyöreitä vuosia ja tapasin hurjan määrän ihmisiä. Oli kivaa. Ja haikeaa.
Paljon ajatuksia päässä. Pitäisi mennä nukkumaan.
P.S. Kuulemma olen ihan kamalan ahkera, teen kaikenlaista koko ajan. Näin väitti eräs entinen työkaveri. Tiedä sitten.
Kuten ehkä olette huomanneet (monikko, huom) olen läntännyt Hobitti-trilogian viimeisen osan laskurin tuohon sivuun. Se on julman kokoinen, mutta minkäs teet. En aio nimittäin ostaa moista vekotinta ja tuo oli suht ainoa versio, joka suostui toimimaan tässä bloggerin pohjassa. Joka tapauksessa kohta (muutaman viikon päästä) saa ruveta varaamaan lippuja.. IIH!
Oli olevinaan kaikenlaista asiaa kerrottavana, mutta nyt en tiedä muistanko ensimmäistäkään. Ensinnäkin oli metka aamu, kun tennarit jalassa liukastelin töihin. Täällä koti-periferiassa kun lunta ei ollut juurikaan vielä tullut, mutta Kalliossa sitä sitten olikin. Onneksi lumen alla oleva katu oli melko kuiva, joten en onnistunut kaatumaan (toisin kuin virastopomo, jota käskin heti tekemään ilmoituksen läheltäpiti-tilanteesta).
Töissä oli melko rattoisaa ja aika vilahti mm. kehityskeskutelussa lähipomon kanssa ja sen jälkeen lähdin Kirjamessuille vilkaisemaan sitäkin tarjontaa.
Kirjamessuilla oli aika rauhallista ja sain ihan rauhassa katsella monella osastolla kirjoja. Nyt on kuvattuna erilaisia opuksia sekä joulupukkia varten että itselle muistiin kirjastosta etsittäväksi. Yhden kirjan ostin ja tapasin kolme entistä työkaveria ja yhden kolleegan naapurivirastosta. Sen jälkeen menin ruokamessujen puolelle ja ostin ihania goudajuustoja englantilaissyntyiseltä nuorelta mieheltä, joka puhui suomea melko hyvin. (Ilmeisesti olen aiemmilla messuilla asioinut hänen isänsä kanssa, joka on varsinainen supliikkimies ;) )
Mitäs vielä.. Olen koko illan ihmetellyt sitä, että tänään moneen otteeseen olen saanut iloisesti jonkun kanssakulkijan mukaan jutteluun. Aamulla metrossa oli lipuntarkastus ja koska olen osunut viime aikoina todella moneen tarkastukseen, utelin onko joku kampanja menossa ja vastapäätä istuva nuori nainen yhtyi ihmettelyyn. (Ei kuulemma ole, ihan normimenoa.) Ratikassa juttelin vanhan rouvan kanssa kirjamessuista ja lähiAlepassa eräs kanssajonottaja alkoi jutella minun ja mieheni kera kassalla. Ihan kummallista. Mies totesi, että sen täytyy johtua säätilasta. Niin se varmaan on, kaikki ovat helpottuneita lumentulosta. Ei tarvitse pelätä helteitä enää.
Ah niin.. huomenna menen entisen työpaikkani (monitoimitalon) 30-vuotiskemuihin. En tiedä, milloin tulen sieltä ja miten. :P
Olen ollut päivän koulutuksessa ja kylläpä oli raskasta istua kahdeksan (no seitsemän) tuntia aloillaan ja kuunnella. Lounaalla kävin työkaverin kanssa tutustumassa Kuntatalon antimiin, jotka olivatkin varsin runsaat ja makoisat.
Ilta on kulunut tämän parissa. Ihan sanonko minkälainen purettava. Kettu vieköön.
Kohta voisin kellistyä petiin. Ainiin, lunta satoi Hakaniemessä!
Viikonloppu meni; lauantaina yksi meni metsään, mies meni katolle ja keskimmäinen leipoi mustikkapiirakkaa ja pullaa. Pienin hankki skypekaverin Filippiineiltä. Kummipoika ja äitinsä kävivät kylässä, mies tuli katolta (ehjänä) ja lapsi/esikoinen metsästä. Esikoinen sai naapurintädiltä lahjaksi venäjän armeijan ulkoilupuvun. Aidon. Että joo.. Jaa niin sunnuntaina en tehnyt mitään eli kertasin tenttiin huonosti ja ripustin pyykkiä ihan samperisti. Sen voisin ulkoistaa. Voin kyllä pestä pyykkiä ja silittää, mutta se helkkarillinen ripustaminen, kun joka ainut sukka ja kalsari on nurinperin ja ja ja aaaargh. En tykkää.
Tänään kävin vetämässä kilsan altaassa 32 minuuttiin, mikä on sinällään ihme kaiken viikonlopun syömisen jälkeen. Hyvä, ettei vedet tulleet ylös altaasta, kun meikä meni sinne.
Töissä oli rattoisaa. Heitin yhden rehun jäänteet pihalle ja laitoin uudet mullat pistokkaan kera ja kastelin muut rehut, ihmettelin erilaisia tuntilistoja ja muistelin kuukauden takaista kurssia, joka jatkuu huomenna. Muovitin, autoin asiakkaita, leikin puhelimella jne jne ihan normi työpäivä.. ehdin jopa kirjoittaa pari lausetta 9:ttä lukua.
T niin kuin ratikka
Taidan lähteä petiin. Aamulla pitää olla kukonlaulun aikaan jo koulutuksessa. Voi elämä.. *etsii tulitikkuja valmiiksi* Loppuun taattu korvamato.
Eilen olimme koko perheen voimin nauttimassa Kaupunginteatterin 'Sarjahurmaajista' eli ap. nimeltään 'Ladykillers'-esityksestä. Se oli varsin hauska, pieninkin jaksoi hyvin ja selvästi näyttelijätä vähän hänen jaksamisestaan peilasivatkin kappaleen imukykyisyyttä, koska olimme ensimmäisellä rivillä. Pirkko Mannola oli ihana ja Asko Sarkola unohteli sanojaan. Miehen vieressä istuva apuohjaaja-täti oli kuulemma manaillut puoliääneen :D Mutta meillä kaikilla oli niin mukavaa.
Tänään käväisin katsomassa 'Dracula untold'-elokuvan ystäväni ja keskimmäisen pojan kera. Sekin oli varsin nautittava ja olin jopa positiivisesti yllättynyt. Pätkä ei ollut ollenkaan sellainen verenhimoinen raakuuksilla mässäily, kuin olisi voinut kuvitella, vaan varsin inhimillinen kertomus miehestä, joka rakasti perhettään ja kansaansa. Puvustus oli upea, slaavilaistyyppinen ja koko juttu ihan oikeasti varsin hyvä myös kuvauksellisesti.
Lopun 'twist' oli myös varsin mielenkiintoinen.. saa nähdä saammeko kakkososan joskus. En panisi pahakseni :)
Muuten en olekaan tehnyt juuri mitään, lähinnä kirjoittanut ja surffannut. Opiskeluhommia pitäisi ehtiä hiukan katsoa jossain välissä, mutta onhan tässä vielä aikaa... Eilen illalla eräs henkilö yritti kaataa twitterin laittamalla uuden selfien itsestään. Voin sanoa, että hetken kaipasin paperipussia.
Kummallinen päivä. Sikäli, että liikkuessani ihmisten ilmoilla tuntui, kuin kaikki olisivat tuijottaneet minua. Aamulla metrossa vanha setä tuijotti koko matkan, tunsin sen enkä ollenkaan tykännyt. Töiden jälkeen mennessäni keskustaan ja juostessani ympäri Kamppia taas ihmiset tuijottivat. Enkä yhtään ymmärrä miksi, huulipunatkin oli ihan paikallaan.
Töissä siirtelin kirjoja ihan järkyn määrän, mutta nyt se on tehty. Taidekirjat painavat vain niin paljon, että vähän alkoi olkapäitä ja käsiä särkeä.
Keittokirjat vaihtamassa paikkaa
Kävin askartelukaupassa ostamassa joulukorttitarvikkeita ja myyjä sanoi, että kiva nähdä kun et olekaan käynyt aikoihin. Kerroin hänelle pitäneeni taukoa opintojen vuoksi (jotenkin viime talvi vilahti ohitse).
Olen kävellyt tai ollut jaloillani koko päivän. Lievästi sanottuna nyt särkee.
Aamusta tein esimiehen ja pääisännän kera ns. vaarojen arvioinnin talossa vintiltä kellariin. Jeesus. Ihan liikaa portaita ja varastohuoneita. Näin loukkoja, joiden olemassaolosta en tiennyt mitään. Tosin nekin olivat ihan siistejä loukkoja, ei mainittavia turvapoikkeamia.
Loppupäivästä siirtelin kirjoja hyllystä A hyllyyn B. Polvi ja verenpaine haittasivat hommia. Aloin pökertyä, joten oli pakko lopettaa ja sitten pitkin jo lähteä, nimittäin keskustaan.
Olin luvannut jonkinasteisessa mielenhäiriössä mennä keskimmäisen kanssa farkkuostoksille. Silmämääräisesti arvioin lapsen koon oikein ja totesimme, ettei sitä kokoa löytynyt Kampista ja siirryimme Foorumiin. Sieltä löytyikin kahdet pökät, joista toiset jäivät lyhennettäviksi. Kävimme kääntymässä myös Stockalla hupparimetsällä. Ei ollut sopivia, värillisesti löytyi muttei koollisesti.
Onneksi mies tuli hakemaan metrolta, olisin joutunut luultavasti etenemään loppumatkan kulmia rypistelemällä. Teimme vielä kierroksen postikaupan kautta, sillä ihanat saapas-nilkkurini olivat saapuneet! Kotona odotti vielä toinen yllätys; viime viikolla tilaamani neulekirja oli myös saapunut! Jee!
Nyt menen petiin, että pääsen huomenna ylöskin. Torstaina koittaa vapaus! Työn orjat sorron yöstä nouskaa.. edes päiväksi tai pariksi.
Olen juuri matkalla petiin. Nukuin viime yönä todella huonosti johtuen mm. uimakisoista, joissa oli eräänlainen vastavirtavesieste. OSa ihmisistä oli jo pinnan alla ja aina välillä virtaus käännettiin toiseen suuntaan. Pääsin kuitenkin juuri hetkeä ennen kellon soittoa vastarannalle, jossa koneenkäyttäjä totesi , että kai sitä virtausta voisi vähän lieventää..
Siinä uituani puolen yötä raahustin enemmän unessa kuin hereillä vessaan aj sieltä tullessani astuin kissan päälle. Mokoma raukkanen makoili umpiunessa vessan ja khh:n välisessä oviaukossa, josta ilmeisesti näkee mukavasti joka suuntaan kun kuulo ei enää toimi. No, rauhoittelin kissan ja jatkoin aamurutiineja.
Pääsin vihdoin töihinkin ja totesin, että päätä vähän särkee. Tein hommat ja iltapäivällä päätin lähteä pois vähän etuajassa, koska en enää oikein nähnyt mitä ruudulla luki. Sain kuitenkin päivän hommat valmiiksi ja huomenna pääsen (!) vaarojenarviointi-kävelylle.. voi jeee.. Kävin vielä kotimatkalla hakemassa pari tenttikirjaa lisää, ettei lopu kesken.
No joka tapauksessa kotona päänsärky melkolailla väheni, ehkä suklaasalmiakkimanteleiden ansiosta. Sain viestin, että luettelointitehtävät olivat menneet lävitse (jee) ja näin tämän videopätkän (josta iski hurjat feelsit). Jos vain tuo taltiointi jossain täällä näytetään, menen ehdottomasti katsomaan. Se oli niin huikea kokemus.
Olen ehtinyt kirjoittaa jonkin matkaa seuraava Salien lukua ja nyt taidan lähteä vaaka-asentoon. Loppuun piisi, joka jostain syystä on minusta kiva.
En aio kirjoittaa kovin pitkästi (tänäänkään). On ollut ihan normaali sunnuntai, paitsi että jätin jälleen viljatuotteet pois ruokavaliosta ja teen empiirisen eläinkokeen itselläni. Olen nyt pari viikkoa kärsinyt vastakivuista ja koska olen huomannut pullansyönnin riistäytyneen täysin käsistä, on tämä ainoa ratkaisu jälleen kerran.
Tänään en ole juurikaan uhrannut aikaa enkä ajatuksia opiskeluille. Sen sijaan katsoin poikien kanssa yhdessä vanhan 'Ladykillers'-elokuvan, sillä menemme teatteriin torstai-iltana katsomaan sitä näytelmänä. Oli hauska huomata, että hyvä tarina kantaa edelleen; itse olen aina pitänyt tästä elokuvasta ja pojatkin pitivät siitä. Vanhanaikaiset veijarikomediat vain toimivat.
Iltapuolella silitin ja muuten selvitin kahden viikon puhtaiden pyykkien läjän. Nyt riittää jälleen liattavaa. Leikkasin miehen ja pienimmän hiukset pitkästä aikaa ja vaihdoin saunan jälkeen varpaiden lakat. Kohta voisi mennä nukkumaankin.
Viikonlopun viskidebattiin viitaten valittu piisi. Näkyillään!
Tänäänkin riitti touhua ihan koko päiväksi. Yksi oli vielä sairaana kotona, odottelin kunnes heräsi ennen kuin aloin imuroida. Sitten lähdin elokuviin pienimmän kanssa, ehdimme nippanappa ja leffa oli ihan käyttökelpoinen 'Boksitrollit', jossa muistutettiin aikuisia välillä unohtamaan maalliset asiat ja kuuntelemaan enemmän lapsia.
Leffan jälkeen kävimme syömässä Mäkkärissä, jossa pienin sai hervottoman naurukohtauksen ja herätimme pahennusta :P Ilo johtui vuotavasta popcorn-pakkauksesta, joka purki sisältään poppareita takapäästään, kuten onnistuin asian pienimmälle ilmaisemaan. Siitäkös riemu syntyi :)
Syötyämme kävimme ostamassa hänelle parit uudet verkkarit ja sitten lähdimme kahvilatreffeille, jotka olin sopinut ystäväni Kristiinan kanssa. Siinä olikin hiukan hommaa, sillä kahvila oli sitten viime näkemän lopettanut ja meidän piti etsiä sen jokin muu toimipiste, joka onneksi löytyi suht läheltä. Osuimme kahvilaan juuri sopivasti eli olimme valitsemassa kakkujamme Kristiinan ilmestyessä taaksemme. Juttelimme jonkin aikaa ja sitten pienin hiukan väsähti, lähinnä meteliin joka irtosi lähipöydän vauvakutsuja viettävistä naisista. Ostimme kotiväellekin leivokset ja raahauduimme kotikoloon.
Loppuillasta olen jutellut ystävän/ystävien kanssa FBn sätissä opiskeluista, lastenkasvatuksesta, neulomisesta ja tv-sarjoista jne jne.
Ihmettelen, mitä kirjoittaisin.. Tänään etsin itselleni mukavaa luettavaa eli informaatiolukutaitoa käsittelevään esseehen pitää tutkailla asiaa hipovia artikkeleita ja vietin mukavan parituntisen artikkelitietokannoissa kahlaillen. Tietoa oli ja tuli. Vielä kun joskus ehdin ne luakista ja alkaa kirjoitelman, niin hyvä olisi. Pari-kolme tenttiäkin on vielä tässä loppuvuodesta väännettävä plus muut kotitehtävät. Tekemistä riittää.
Puolikaan työkaverin äiti on nyt siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Osasimme sitä odottaa, mutta ainahan se yllättää. 'Viimeinen ovi on madonsuu', tapasi isäni sanoa. Totta on sekin.
Käväisin joogan jälkeen Hulluilla Päivillä ostamassa kangasta. Muuten siellä olikin ihan järkyttävästi liikaa ihmisiä ja alkoi ahdistaa, joten lähdin suosiolla pois. Nyt iltasella aloin haikailla yksien huivilankojen perään, kun ostin viime keväänä yhden jämäerän joka ei riitä mihinkään, joten oli pakko sitten tilata niitä lisää Englannista asti. Rahanmenoa ei voi estää.
Joulukortti-ideakin alkaa hahmottua. Aion tehdä jonkinlaista origamiväkerrystä. Toivon saavani pienimmän ainakin innostumaan siitä :P
Nytpä lähden hetkeksi neulomaan. Huomenna on päivä uus ja keskimmäisen kuume jatkuu :P
Ehdin aamulla Hulluttelemaan, lähdin nimittäin sen verran aikaisin töihin. Soitin sitten sieltä keltaisten kassien seasta pienimmälle, että pitäisi ruveta kääriytymään kouluunlähtöä varten, johon lapsi voihki ettei millään jaksa eikä pysty. No.. annoin sitten luvan jäädä kotiin, tiedän itse kuinka kurjaa on koettaa pysyä tikkana räkätaudissa (että kivittäkää vain) ja lähdin takaisin kotiin soiettuani ensin töihin, että menen vahtimaan sairasta mukulaa.
Toisaalta hyvä, että tulin kotiin, sillä itselläkin oli aika hempeä olo koko päivän. Luin ja tarkastin opintoparini tiedonhakutehtävän, mutta jätin vielä kirjoitushomman sikseen, koska oli pakko ottaa päiväunet. Illan ratoksi tilasin vielä saappaat Amazon-virran syövereistä.
Iltaa kohti keskimmäinen alkoi valitella oloaan, taitaa olla kuume nousussa sielläkin. Aamulla näkee kuin käy. Meidän oli tarkoitus mennä huomenna katsomaan herralle vaatteita, mutta saa nyt nähdä.
Esikoinen kävi itsenäisesti ostamassa itselleen takin Hulluilta päiviltä, olin vähän yllättynyt. Ennen niin erakko lapsi on kummasti reipastunut ja itsenäistynyt lukion alettua ja ystäviäkin tuntuu olevan. Paljonhan tuo vielä kotona istuu, mutta ehtiihän sitä. Vasta tulee 16v täyteen marraskuun alussa. Ai niin ja rontti on vielä koulussakin hyvä, tästä ekasta enkunkurssista on tulossa kymppi (arvosanat oli jo laitettu wilmaan, mies kertoi).
Esikoinen naureskeli äsken jutellessani kissan kanssa, ehkä nauku-murteeni oli oudon kuuloista :D
Selkää särkee ja jalat on kipeät, mutta kaipa huomenna raahaudun kustannuspaikalle, mutta nyt taidan lähteä petiin. Nähdään.
EIlen aamulla pienin kyseli ihan hassuja. Ensimmäinen kysymys taisi olla 'Mitä maapallolla oli ennen dinosauruksia?' ja seuraava loogisesti 'Miten maapallo on syntynyt?'. Onneksi tällaisiin mukaviin kysymyksiin voin vielä vastata, että 'kysy isiltä.'
Muistan vieläkin, kuinka esikoinen 5-vuotiaana kysyi eräänä kauniina pakkasaamuna kävellessämme tarhalle, että 'Paljonko sinivalaan kieli painaa?'. Sittemmin olen löytänyt senkin vastauksen, joka on 'afrikkalaisen urosnorsun verran'. Aika tyhjentävä vastaus vai?
Enivei, nyt menen neulomaan töllön ääreen ja juomaan teetä. Takapuoli on jäässä.
