lauantai 21. marraskuuta 2015

Olen selkä

Jos jaksan hetken olla koneen ääressä, niin saatte ehkä lukea jotain leikkauksesta ja sen jälkeisestä elämästä. Kaikki on kuitenkin hyvin, särkyjä ei juuri ole ja uudet tissit on ihan mahtavan upeat.

Keskiviikkona lähdin siis aamuvarhain taksikyydillä kotoa Jorviin ja matka sujuikin joutuisasti. Varttia vaille kahdeksan minut ja muutama muu opastettiin päiväkirurgian yksikköön, jossa saimme vaihtaa vaatteet sairaalamuotiin. En ehtinyt päästä edes pedille, kun kirurgi kaappasi minut mukaansa.

Menimme pieneen sivuhuoneeseen, jossa kirurgi piirteli spriitussilla kaavat nahkoihin. Todella kiltti ja kohtelias nuori mies, hiukan rokkikundin oloinen, selitti mitä tekee ja mistä ja kuinka paljon. Kirurgiopastettava kuulemma kuroisi sitten haavat kiinni, kun hän olisi tehnyt muut. Kaavapiirtelyn jälkeen ehdin juuri istahtaa telkun ääreen ehkä kymmeneksi minuutiksi, kun jo tultiin hakemaan.

Leikkaussalissa oli ainakin kuusi hoitajaa, jotka kaikki halusivat esitellä itsensä minulle. Kauhean ystävällistä, mutta siinä mielentilassa ei hirveästi jäänyt nimiä mieleen. Kasvot tietysti muistin ja myöhemmin heräillessä anestesiologi tuli juttelemaan niin oli mukava tietää, että hän oli huolehtinut unistani. Molempiin ranteisiin laitettiin tunnisteet, ilmeisesti siksi että voi tsekata nimen kummalta puolen tahansa. Joka tapauksessa tuntui hiukan kuin olisi ollut jossain erikoiskylpylässä, kun kasvoihin siveltiin tököttejä ja laitettiin antureita sinne tänne ja peiteltiin lämpimillä peitoilla.

Seuraavaksi olinkin jo heräämön puolella alkuiltapäivästä. Leikkaus oli kestänyt noin kaksi ja puoli tuntia ja kaikki oli mennyt hyvin. Siinä sitten ihmettelin, nukuskelin ja jossain vaiheessa sain aamiaistakin, joka oli melkein tulla saman tien takaisin. Kirurgi kiiruhti ohi ja kokeili rinnat siinä ohimennessään, olivat kuulemma hyväntuntuiset ;) En muista paljoakaan, mutta jossain vaiheessa kävin vessassa dreenien kanssa ja yritin istua hetken katsellen töllöä, mutta totesin ettei pysty. Menin takaisin makuulle ja oksensin aiemmin syömäni aamiaisen, nukutusaine tekee sen minulle. Mieskin soitteli jossain vaiheessa ja sanoin jääväni osastolle yöksi ja sitten jo kruisailinkin kiltin hoitajani kanssa ylempään kerrokseen.

Osastolla juttelin hetken hoitajan kanssa, hän oli sattumalta etunimikaima, ja sitten tuotiin iltapalaa.. Ehdin haistaa leivän ja taas lensi. En sitten syönyt iltapalaa vaan sain tipan. Onneksi en ollut ehtinyt ottaa lääkkeitä, sain ne nyt sitten tipan kautta. Yö meni miten ne nyt sairaalassa menevät.. eli huonosti ja torkkuen.

Aamulla olin jo enemmän elävien kirjoissa. Söin aamiaisen, kävin vessassa dreenien kanssa  ja käppäilin vähän osastolla, luin Hesaria ja söin lounasta päivähuoneessa, jossa oli kaksi kovaäänistä miestä (räyh). Sain fysioterapistin ohjeet ja kaikki muut lappuset ja pääsin lähtemään kotiin vihdoin ilman dreenejä kahden maissa kela-taksilla.

Kotona olen makaillut olkkariin viritetyllä isolla ilmapatjalla (en pääsisi vesisängystä ylös nyt) ja katsellut Greyn anatomian väliinjääneitä kausia. Vähitellen olen voinut olla pitempiäkin aikoja istuskelemassa, mutta on ihan kiva mennä makoilemaankin välillä.

Sairaslomaa sain kuukauden, haavahoitajalle menen parin viikon päästä leikkauksesta ja kirurgi tsekkaa rinnat vielä ennen töihinmenoa. B-kupin urheiluliivejä pidän nyt kuukauden ajan 24/7 ja sitten vielä puoli vuotta päivittäin. Rinnoista otettiin yhteensä melkein puolitoista kiloa tavaraa pois, vasemmasta 512 ja oikeasta 533 grammaa. Nyt jo huomaan (kuten fyssari sanoi), että pitää olla tarkkana ryhdin suhteen ja siitä pitää koko ajan muistuttaa itseä.

Laitan katkon alle kuvan tältä aamulta eli  kolme vuorokautta leikkauksesta. Kipein kohta on oikeastaan tuo nännialue, mutta se lienee ymmärrettävää.